katson tätä jumalanhylkäämää ratapihaa taas
ruoho häilyy ruskeana kiskojen välissä
istun suojaan penkille kun tuulen hampaat puraisee
aseman hormit jäähtyy pikkulintujen kodiksi

kerran laivat seilaa kohti tähtiä
kerran räjäytetään suuri käytävä
kerran sulatetaan aurat miekoiksi
kerran tyhmyritkin kelpaa jumalan kynäniekoiksi

minussa on kirjoitusta kovin vähän tänään
mahtavia suunnitelmia suuriin valloitusretkiin
en etsi sovitusta, enkä kaipaa kunniaa
minä olen unohtanut miltä tuntuu rakastaa